Sellainen oli sitten lauantai. Alan olla vahvasti sillä kannalla, että parhaimmat kokemukset ja mieleenpainuvat päivät syntyy silloin, kun ei suunnittele ennakkoon tai ylipäätään luo minkäänlaisia ennakko-olettamuksia asioiden suhteen. Antaa vain asioiden ja elämän viedä mukanaan.
Eilen oli taas pitkästä aikaa näin. Vielä perjantai-iltana pyörittelin väsyneenä ideoita sunnuntaisesta kimppakyydistä lauantain matkan sijaan. Taisi olla taas vaan väsyneen pään paniikkiajatuksia, joita en laittanut toteutukseen.
Hauskan automatkan jälkeen löysin nimittäin itteni myymästä Synteesi-häppeninkiin lippuja Vapaan taiteen tiloista, Kallion uumenissa sijaitsevasta maanalaisesta väestönsuojasta.
Oltiin porukan kanssa koko ilta siellä alhaalla, puhelinyhteyksien tavoittamattomissa ja erilaisia mielenmaisemia avaavia esityksiä kokien. Frans Höyerin veto oli ensimmäinen ja samalla niiden Euroopan kiertueen avauskeikka. Koko ilta oli yhtä jännittävyyttä, kun kankaalla tanssi monensortin visuaalia ja myös Mikko Kolehmaisen ja Riku-Pekka Kellokosken äänimaisemat toimi.
Musta tuntuu, että yksi lukuisista mua kiinnostavista hommista vois olla joku tapahtumajärjestelijä tai ainakin joku mukana kulkeva avustaja. Toki riippuu paljon tapahtumasta ja porukasta, mutta tuo eilinen nyt oli ainakin tosi mieluinen ilta.
